Exploring With Eepi: 3rd: Sanni

Ajattelin ruveta postaamaan hieman useammin, koska tuon viime postauksen tekemisessä kesti aivan hirveän kauan. Näitä postauksia ei tule tulemaan joka päivä, vaikka nämä kaksi tuleekin peräkkäisinä päivinä. En vain ole ollut ajan tasalla, mutta tällä siitä pitäisi selvitä.

Minuun on viime aikoina iskenyt aina välillä hirveä koti-ikävä. Pahinta on kun ei ole koulua tai tehtävää koulun jälkeen ja pitää vaan olla. Tällöin tulee usein mietittyä Suomea tai katsottua esimerkiksi Snapissä MyStoryja. Nämä yleensä lisäävät koti-ikävää. Koti-ikävä on luonnollista ja yritän olla vellomatta siinä, vaikka välillä se on vaikeampaa. Minusta tuo Sannin uusi biisi Koti-ikävä kuvaa täydellisesti elämääni välillä. Sanni laulaa: "Mul on kiva elämä ja koti-ikävä" Tämä on kohdallani totta, sillä kaikki on hyvin ja loistavasti täällä, mutta silti on koti-ikävä.

Noniin. Se siitä sitten. Siirrytään hieman mukavempiin puheenaiheisiin. Tässä muutaman viime viikon tapahtumia.

Kävimme veneilemässä Mgonjien eli Sarahin, Gervasin ja heidän lapsensa Henryn, kanssa Missouri-joella. Sää oli erittäin mieluinen ja mukava. Aurinko paistoi eikä ollut kylmä. Ajoimme ensin Plattsmouthiin, jossa laskimme veneen vesille. Sieltä ajoimme kohti Omahaa veneellämme. Kaikki nauttivat todella paljon. Kun pääsimme Omahaan, annoimme veneen lipua joella takaisin päin itsekseen, kun söimme välipalaa. Meillä oli mukana sipsejä ja pretseleitä sekä kastiketta. Syötyämme ajoimme takaisin autolle, lastasimme veneen ja suuntasimme takaisin Harlaniin.

Harlanissa Mgonjat tulivat meille ja kaiversimme kaikki kurpitsoja, sillä Halloween oli tulossa. Pojat olivat innoissaan ensin, mutta sitten harhautuivat leikkimään. Söimme pizzaa illalliseksi. Kaikki olivat tyytyväisiä pävään. Itse pidin päivästä erittäin paljon. Nautin veneellä olosta.

Vietimme Halloween-viikonloppua Des Moinesissa Patin vanhempien luona. Ajoimme sinne perjantai-illalla. Lauantaina minä, Lucas, Pat ja Lori menimme Amesiin katsomaan college jalkapallopeliä. Iowa State (jota kannustimme) pelasi Kansas Statea vastaan. Ennen peliä oli niin sanottu tailgating eli Patin kaverit olivat laittaneet picnikin pystyyn autostaan ja monet kaverit olivat siellä syömässä, juomassa ja nauttimassa seurasta. Siinä sitten katsottiin kun ISU:n (Iowa State University) marching band esiintyi ja soitti, samalla kun me söimme ja seurustelimme. Tätä kesti hieman vajaa puolituntia, sitten oli itse pelin aika.

Paikkamme olivat hyvät, tunnelma oli katossa ja sää oli aivan loistava. Minulla oli mustat farkut jalassa ja jo muutaman minuutin jälkeen tuntui kuin jalkani olisivat tulessa. Selkäkipuja ja häviämistä lukuun ottamatta peli oli aivan huikea menestys. Pelin tunnelmaa voisi verrata Suomessa johonkin isoon konserttiin. I loved it!! Pelin jälkeen tailgating jatkui. Söimme vähän lisää ja juttelimme. Minä siirryin aika nopeasti aikuisten piireistä lasten luokse leikkimään. Olin siis ainoa minun ikäiseni siellä, minusta nuorempi oli 6-vuotias ja vanhempi varmaankin 30 vuotta. Tälläisissä tilanteissa kaipaan kaksostani Suomessa (vaikka en myöntäisikään sitä kenellekkään). Tätä tailgatingiä aikuiset jaksoivat harrastaa monta tuntia. Pääsimme lähtemään takaisin kohti Des Moinesia about seitsemän aikoihin.

Sunnuntaina kaikki menivät aamulla kirkkoon paitsi minä. En halunnut mennä. Hieman kirkossa käymisen jälkeen, menimme syömään lounasta kirkon järjestämään hyväntekeväisyystapahtumaan. Siellä oli paljon ihmisiä. Lounaana oli Thanksgiving-aterian kopiota eli kalkkunaa, perunamuussia, kastiketta, täytettä ja vihanneksia, kuten paistettuja herneitä. Syömisen jälkeen suuntasimme takaisin Patin vanhempien talolle, jossa otimme päiväunet. Päiväunien jälkeen lähdimme katsomaan leffaa. Sarah, Gervas, Henry ja toinen pikkupoika Bruce liittyivät seuraamme. Katsoimme Storks-nimisen elokuvan.

Iltapäivällä lähdimme Patin, Lorin ja Lucaksen kanssa Anconyyn, jossa edellämainittu Bruce asuu. Siellä Sarah, Gervas ja Henry liittyivät seuraamme jälleen. Kävimme siellä karkki-vai-kepponen-kierroksella. Täällä Amerikassa Halloween otetaan tosissaan, kun puhutaan talojen koristelemisesta. Pojat juoksentelivat ovelta ovelle karkkeja hakemassa, kun minä ja aikuiset kävelimme perässä. Pidin siitä todella paljon. On kiehtovaa nähdä kuinka täällä vietetään Halloweenia. Kaikkilla oli niin hauskaa! Ajoimme sieltä Des Moinesin kautta (haimme Remin), takaisin Harlaniin.

Maanantaina meillä ei ollut koulua, joten päätin että haluan käydä kummitustalossa. Menin Omahassa sijaitsevaan Mystery Manoriin koulukaverini D'Artagnanin kanssa. Oletin, että olisin kiljunut ja ollut kuoleman partaalla, mutta se ei ollutkaan niin paha kuin luulin. Pystyin pitämään pokkani, enkä kiljunut. Kummitustalossa käyminen oli jopa kivaa! Voisin mennä uudestaan, jos saan joskus tilaisuuden siihen. Toivottavasti Suomesta löytyy jotain vastaavaa ensi vuonna!

Koulussa alkoi toinen jakso, jos sitä voi siksi sanoa, sillä edelleen on sama lukujärjestys eikä mikään oikein muuttunut. Saimme pysyvät numerot aineista ja minulla oli kaikki A eli 10.

Perjantaina eli 4.11 oli Patin synttärit, joita vietimme menemällä perheen kanssa mongolialaiseen ravintolaan nimeltä huHot. Ruoka oli herkullista ja kaikki nauttivat. Ajaessamme takaisin näin tähdenlennon. Se on varmaan toinen tai kolmas jonka olen koskaan nähnyt. Kun pääsimme takaisin talolle jäin ulos katsomaan tähtiä, sillä ne on täällä aivan upeita! Koska asumme keskellä peltoja, täällä ei ole kaupunkien valoja tai puita, jotka estäisivät tähtien näkemisen. Näin jopa Linnunradan heikosti. Rakastan tätä, että näkee tähtiä!

Lauantaina Lucas esiintyi kirkon messussa muiden luokkakavereidensa kanssa, joten menimme kirkkoon poikkeuksellisesti lauantaina. Olimme Portsmouthin kirkossa, jossa oli erityinen patsas näytillä vielä sen päivän, joten messu oli omistettu sille. Messun jälkeen oli tämän alueen katolisen kirkon hyväntekeväisyystapahtuma, joka oli aika samanlainen kuin Des Moinesissa. Söimme Thanksgiving-aterian, mutta tällä kertaa kalkkunan tilalla oli uppopaistettua kanaa. Syömisen jälkeen oli huutokaupan vuoro. Ai että ne osaa puhua nopeasti. En saanut mitään selkoa siitä. Tämä kesti monta tuntia, koska oli paljon tavaraa. Huutokaupan jälkeen jälkeen oli pari arvonta peliä, jota emme voittaneet. Sitten illalla pääsimme vihdoin lähtemään kotiin.

Tänään kävimme katsomassa minun koulun näytelmää "Who's crazy now?". Se oli aika hyvä ja nautimme siitä. Se kertoi entisistä Harlanin koulun opettajista, jotka olivat seonneet ja olivat nyt mielisairaalassa. Illalla Sarah ja Henry sekä heidän koiransa Nina tulivat meille. Pati teki barbequeta ja minä leikin poikien kanssa. Gervas liittyi joukkoomme myöhemmin. Mietimme nimiä Sarahin tulevalle vauvalle sekä nauroimme hauskoille jutuille. Oli mukava ilta, nautin kovasti.

I was thinking about starting to post more often since that way it’s much easier for me to keep up and not take forever actually writing these posts. I will not do this every eventhough these two post are posted right after each other. I should be up to date now.

I been really homesick lately. It’s worse when I don’t have any school or anything to do after school so I’m just here doing nothing. In these times I often start thinking about Finland or looking through snapchat MyStories. These usually just make the homesickness worse. Homesickness is normal and I’m trying not to let it affect how I live and act here. Sometimes that’s really hard to do. There’s this song from a finnish artist which describes my feeling quite good. It’s in finnish so you can listen to it but you wouldn't understand all the lyrics. Sanni (the artist) sings in her song that I have a good life and homesickness. This is the part that mostly describes me, since everything is awesome here, but I’m still homesick.

Well that’s it from that. Let’s move on to more happier subjects. Here’s some things that happened in the past few weeks.

We took our boat and went to the Missouri river just to boat around. Mgonja’s (Sarah, Gervas and Henry) were with us. The weather was very good: the sun was shining and it wasn’t cold or anything. We drove to Plattsmouth. There we put the boat on water. From there, we drove towards Omaha. Everybody had fun. When we got to Omaha, we let the boat just go along the river by itself as we ate some snacks. After we ate and chilled for awhile we drove back to the car and back to Harlan.

The Mgonja’s came to our house in Harlan after the boat ride to carve some pumpkins. The boys were behaving and concentrating at first, but after a little while they gave up and started playing. We had pizza for dinner. I liked the day a lot. I like being on the boat.

We spent the Halloween weekend at Des Moines at Pat’s parent’s house. We drove there friday night. On Saturday me, Lucas, Pat and Lori went to Ames to watch a college football game. Iowa State played Kansas State. Before the game we met with some of Pat’s friends. They had a tailgating spot and from there we watched the marching band perform. We also ate and talked.

Finally we went to watch the game. Our seats were good and the weather was outstanding. Not including my back and shoulder pains and ISU losing, the game was a success. The game’s atmosphere is like a concert in Finland would be. I loved it! After the game we continued our tailgating. I quickly went from talking with the adults to playing with the kids. I was the only one my age. The next age from mine down was six and one up was somewhere around 30. In that kind of situations I miss my twin brother in Finland (even though I wouldn't admit it). This tailgating lasted for hours, but eventually we started to head back to Des Moines.

On Sunday everyone else but me went to church. I didn’t want to go. A little while after the church, we went to eat lunch at the church’s fundraiser. There was a lot of people there. The food was a Thanksgiving meal: turkey, gravy, mashed potatoes, filling, and veggies like steamed peas. After eating we went back to the house to take a quick nap, before going to the movies. Sarah, Gervas, Henry and Bruce, another little kid, joined us. We watched the movie Storks.

In the afternoon we (me, Pat, Lori and Lucas) went to Ancony, where the kid Bruce lives. There we went trick-or-treating. Here in America people take Halloween very seriously and they don’t hold back with the decorations. The kids ran around from door to door after candy, while me and the adults walked behind. It was really fun to watch the kids. I really like the way Halloween is spent here. After that we drove back to Harlan.

On Monday we didn’t have school, so I decided that I wanted to go to a haunted house. I went to the Mystery Manor in Omaha with my friend from school, D’Artagnan. I thought that I was going to scream and all that, but I wasn’t like that at all. I managed to keep my cool and survive it. I even liked it! I would really like to go again. I wish Finland would have haunted houses too.

Second quarter started at school. It’s not at all different from the first one other that the sports changed. We got quarter grades and mine were all A.

On Friday, 11/4, Pat had his birthday and we celebrated it by going to a mongolian restaurant called huHot for supper. The food was delicious and we enjoyed ourselves. As we were driving back, I saw a shooting star. I’ve only seen one or two before that. When we got home, I went outside to look at the stars, because they are so amazing here. Because there isn’t any city light or trees around here, you can really see a lot of stars. I even saw the Milkyway faintly. I love looking at stars so much!

On Saturday Lucas performed with his classmates in a church mass at Portsmouth. There was a special mass dedicated to a statue of some very important saint. After the mass there was a fundraiser arranged by this catholic area. Again, we ate a Thanksgiving meal, but the only difference was that the turkey was replaced by fried chicken. After the meal there was an auction. Oh my, they talk fast! I couldn’t understand anything. This lasted for few hours, because there was a lot of stuff to be sold. After the auction, was a few raffles, which we didn’t win.

Today we went to watch our school’s play “Who’s crazy now?”. It was good and enjoyable. It was about old teachers from the Harlan school who had gone crazy and were now in an asylum. In the evening Sarah and Henry and their dog Nina, came to our house. Pat made barbeque and I played with the boys. Gervas joined us later. We talked about stuff and had fun. I liked the evening. It was kinda relaxing.